Etäkoulua, etäkoulua ja vielä kerran etäkoulua

 Tälle lukuvuodelle koulukuukausia on kertynyt viisi. Nämä kaikki viisi kuukautta olen opiskeltu pääosin etänä. 

Aivan yksin koulua ei ole tarvinut käydä, koska on ollut joitakin lähitunteja jos etänä toteuttaminen ei ole ollut mahdollista. Suurimmaksi osaksi koulu on kuitenkin ollut etänä. 

Havaintojeni mukaan etäkoulu vaatii suurta itseohjautuvuutta ja oma-aloitteellisuutta. Kun lähitunnit on vaihdettu etäyhteydellä toteutettavaan muotoon, jokainen on vielä enemmän vastuussa omasta opiskelustaan.

Olen sitä mieltä, että aikuisen tulee osata huolehtia omasta elämästään niin, että kykenee opiskelemaan tarvittaessa yksinkin. Fakta on kuitenkin se, että itsekseen opiskelu ei ole niin tehokasta, motivoivaa ja mielekästä kuin luokkahuoneessa tapahtuva opiskelu. Etäopiskelu vaatii opiskelijalta suunnitelmallista ajankäyttöä sekä kykyä rajata vapaa-aika ja koulu eri aikoihin. Minulle on pääosin toiminut taktiikka, että opiskelen aamusta iltapäivään ja illalla pidän vapaata.

Välillä etäopiskelu ahdistaa ja odotan kovasti, että maailman tilanne aukaisisi taas korkeakoulujen ovet suurelle kansalle. Välillä olen mielissäni siitä, että koulumatka on metrin (sängystä työpöydän ääreen) ja sen kulkemiseen (yllätys yllätys) menee paljon vähemmän aikaa kuin koululle menee.