Äiti tuu ikkunaan

Sinikka Nopolan toimittamassa kirjassa Äiti tuu ikkunaan (WSOY, 1991) pohditaan onko äitiys elämä vai kohtalo. Kirjassa mietitään muun muassa seuraavia seikkoja:

Kuka saa olla äiti? 

Miksi äiti syyllistetään?

Miksi häntä ihannoidaan?

Suojeleeko äitimyytti naista vai typistääkö sen?

Kuka käyttää valtaa äitiin?

Kuka määrittelee hyvän äidin?

Kirjassa on lukuisia kirjoittajia.

Kirjassa käsitellään äitiyden historiaa. sitä millaisia odotuksia työläisäiti kohtasi ja miten työläisäitien äitiys kyseenalaistettiin, kun he eivät mahtuneet parempiosaisten kotirouvien kanssa samaan muottiin. 

"Työväestön naisen oli todistettava olevansa köyhyydestä huolimatta puhdas ja siveellinen. Ensimmäisiin naiskansanedustajiin kuulunut Miina Sillanpää taisteli muun muassa sitä käsitystä vastaan, että "työläisnaiset ovat jo syntyessään siveettömiä" ja vaati muun muassa palvelijattarille ja aviottomille äideille oikeutta itsenäiseen elämään, äitiyteen ja kotiin." (Ritva Nätkin, s. 15)

Kirjassa pohditaan myös lääketieteen valtaa äiteihin. " Väestöpolitiikkaan kytkeytynyt äiyshuollon synty 1930-luvun lopulla perustui kuitenkin ennen kaikkea lääketieteellisen auktoriteetin varaan, ja terveydelliset perusteet toimivat taloudellisen avun ja neuvolapalveluiden keskeisenä sisältönä." (Ritva Nätkin, s. 17)

Naisten tunkeutumista palkkatyöhön, miesten aloille, julkisiksi kansalaisiksi ja miehisten etuoikeuksien tavoittelua on pidetty suurena ristiriitana äitiyden kanssa. Viime vuosisadan alun opiskelevat naiset ratkaisivat tämän naimattomuudella ja lapsettomuudella. (Ritva Nätkin, s. 19)

Anja Kauranen kirjoittaa kirjassa otsikolla Mutsi was here. Hän pohtii esikoisromaaninsa Sonja O. kävi täällä kirjan päähenklön Sonjan haaveita äitiydestä. "Sonja, ikuinen kulkurileidi ja 80-luvun nuorten naisten sankarifriidu äityi kuvailemaan satunnaisia pehmoilluusioitaan vaikkapa näin:"Nykyisin kutsun sitä elämäni vaihetta Maria Magdalenan lyhyeksi uneksi."" (Anja Kauranen, s. 118) Anja Kauranen kertoo saaneensa postiluukkuunsa esirukouskirjeitä, joissa hänet toivotettiin Kadotukseen Pyhän Äitiyden pilkkaamisesta.

Tellervo Riikonen kirjoittaa kirjan sivulla 115, että yksikään nainen ei välty äitiydeltä, eivät edes lapsettomat. Jokaisen naisen on jossain välissä elämäänsä päätettävä suhtautumisensa äitiyteen.  Hän kirjoittaa myös, että äitiys ei ole rooli, jonka voisi opetella. Vaan äitiys on joukko ominaisuuksia, jotka ilmenevät jokaisessa naisessa eri tavalla. 

Marjo Kuronen kirjoittaa kirjassa, että naisten syyllistämiselle lapsettomuuteen liittyen on pitkät perinteet. Lapsettomalla vaimolla ei ollut paljon arvoa aikana, jolloin oli tärkeää saada miespuolinen perillinen. Pelkkiä tyttöjä synnyttäneenkään naisen asema ei ollut kehuttava.

Tämä kirja on julkaistu vuonna 1991. Kahdessa kymmenessä vuodessa maailma muuttuu, mutta äitiyden stereotypiat istuvat tiukassa. Luin kerran paikallislehden tekstaripalstalta kauhistelun kännykkään puhuvista äideistä, jotka työntävät samalla lastenrattaita. Ai kauheeta, lapsi ei saa huomiota. Kuten tavallista, tekstarin kirjoittaja sai myöhemmin tekstaripalstalla osuvan vastauksen, jossa muistutettiin ettei isän puhelimeen puhumista vahdita.