Minne katosi äänestysinto?
Suomi oli ensimmäinen maa maailmassa, jossa naiset saivat äänestää sekä asettua ehdolle. Säätyvaltiopäivien tilalle tuli eduskunta, jonka valitsemiseen osallistuivat 24 vuotta täyttäneet suomalaiset.
Ensimmäisenä asiaa alkoi ajamaan Suomen Työväenpuolue. Sen jälkeen suomalainen puolue asettui yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden kannattajiksi. Työväenliike järjesti vuonna 1905 esimerkiksi surlakon, jolla haluttiin vauhdittaa äänestysoikeutta. Lopulta ehdotus meni läpi, mutta nykymuotoiseen eduskuntan oli vielä matkaa. Ensimmäisten kansanedustajien osa ei ollut helppo ja sisällissodan melskeessä osa "väärää" mieltä olevista teloitettiin tai vangittiin. Kansanedustajat hoitivat tehtäväänsä muiden töidensä ohella.
Enni Mustosen kirjassa Lipunkantajat kuvataan konkreettisesti sen aikaisten ihmisten elämää. Kirjan toinen päähenkilö Hilma Maria on kotoisin Haapajärveltä torpasta. Toinen päähenkilöistä on kappalaisen tytär Anna, joka on kotoisin hienoista piireistä. Kun Anna saapuu Helsinkiin opiskelmaan opettajaksi ja Hilma samaan huusholliin piiaksi, naiset ystävystyvät. Heidän ystävyytensä kestää koko kirjasarjan ajan.
Hilma kantaa kylttiä naisten marsilla Helsingissä, koska hän on pitkä ja vahva nainen. Aktiivinen Hilma etenee Työväenliikkeen kokoontumispaikan buffetista kansanedustajaksi. Hilma on tavallinen kaduntallaaja, joka on joutunut lähtemään aikaisin kotoaan palvelemaan herroja. Anna on kotoisin rikkaasta suvusta. Hän ei ole kokenut nälkää eikä hänen ole tarvinnut elättää itseään. Hän on saanut käydä kouluja ja nauttia pulskasta elämästä sivistyneiden ihmisten seurassa.
Merkillisellä tavalla Hilma ja Anna löytävät toisensa ajassa, jolloin työväki oli rikkaiden mielestä roskaväkeä. Jolloin epäiltiin tavallisen kansan taitoja päättää edustajistaan. Aikana, jolloin ruokakaapista loppui ruoka, naiset eivät saaneet päättää asioistaan ja tavallisella kansalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä töitä ja paljon.
Hilma yhistää perheen ja työn aikana, jolloin ei ole päivähoitoa. Ompelijana toimiessa hän ompelee kotonaan ja hoitaa lapset samalla. Kun hän joutuu lähtemään puhujamatkoille ympäri Suomea, apu löytyy pikkusiskosta.
Eduskuntavaalien aikana olen ihmetellyt ihmisten äänestysinnon lopahtamista. Miksi tämä suurella vaivalla saatu oikeus on muuttunut sadassa vuodessa itsestäänselvyydeksi, jonka edelle menee moni muu ajanviettotapa. Vaikka moni haluaakin osoittaa mieltään jättämällä äänestämättä, ei se kanna kauas, koska vain annetut äänet lasketaan.
Minua on puhutellut erityisesti se, että tämä hieno idea lähti käyntiin tavallisen kansan keskuudesta. Nykyaikana kun arvostellaan erilaisia ihmisiä, aletaan kohta muistuttamaan sitä aikaa, kun tavallinen kansa leimattiin roskaväeksi. Niin lähellä me olemme entistä aikaa emmekä meinaa jaksaa vaikuttaa asioihin, vaikka meillä on siihen suurella vaivalla saatu oikeus.
http://itsenaisyys100.fi/naisten-ja-miesten-aanioikeus-toteutui-suomessa-taysimittaisesti-ensimmaisena-maailmassa/
Ensimmäisenä asiaa alkoi ajamaan Suomen Työväenpuolue. Sen jälkeen suomalainen puolue asettui yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden kannattajiksi. Työväenliike järjesti vuonna 1905 esimerkiksi surlakon, jolla haluttiin vauhdittaa äänestysoikeutta. Lopulta ehdotus meni läpi, mutta nykymuotoiseen eduskuntan oli vielä matkaa. Ensimmäisten kansanedustajien osa ei ollut helppo ja sisällissodan melskeessä osa "väärää" mieltä olevista teloitettiin tai vangittiin. Kansanedustajat hoitivat tehtäväänsä muiden töidensä ohella.
Enni Mustosen kirjassa Lipunkantajat kuvataan konkreettisesti sen aikaisten ihmisten elämää. Kirjan toinen päähenkilö Hilma Maria on kotoisin Haapajärveltä torpasta. Toinen päähenkilöistä on kappalaisen tytär Anna, joka on kotoisin hienoista piireistä. Kun Anna saapuu Helsinkiin opiskelmaan opettajaksi ja Hilma samaan huusholliin piiaksi, naiset ystävystyvät. Heidän ystävyytensä kestää koko kirjasarjan ajan.
Hilma kantaa kylttiä naisten marsilla Helsingissä, koska hän on pitkä ja vahva nainen. Aktiivinen Hilma etenee Työväenliikkeen kokoontumispaikan buffetista kansanedustajaksi. Hilma on tavallinen kaduntallaaja, joka on joutunut lähtemään aikaisin kotoaan palvelemaan herroja. Anna on kotoisin rikkaasta suvusta. Hän ei ole kokenut nälkää eikä hänen ole tarvinnut elättää itseään. Hän on saanut käydä kouluja ja nauttia pulskasta elämästä sivistyneiden ihmisten seurassa.
Merkillisellä tavalla Hilma ja Anna löytävät toisensa ajassa, jolloin työväki oli rikkaiden mielestä roskaväkeä. Jolloin epäiltiin tavallisen kansan taitoja päättää edustajistaan. Aikana, jolloin ruokakaapista loppui ruoka, naiset eivät saaneet päättää asioistaan ja tavallisella kansalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä töitä ja paljon.
Hilma yhistää perheen ja työn aikana, jolloin ei ole päivähoitoa. Ompelijana toimiessa hän ompelee kotonaan ja hoitaa lapset samalla. Kun hän joutuu lähtemään puhujamatkoille ympäri Suomea, apu löytyy pikkusiskosta.
Eduskuntavaalien aikana olen ihmetellyt ihmisten äänestysinnon lopahtamista. Miksi tämä suurella vaivalla saatu oikeus on muuttunut sadassa vuodessa itsestäänselvyydeksi, jonka edelle menee moni muu ajanviettotapa. Vaikka moni haluaakin osoittaa mieltään jättämällä äänestämättä, ei se kanna kauas, koska vain annetut äänet lasketaan.
Minua on puhutellut erityisesti se, että tämä hieno idea lähti käyntiin tavallisen kansan keskuudesta. Nykyaikana kun arvostellaan erilaisia ihmisiä, aletaan kohta muistuttamaan sitä aikaa, kun tavallinen kansa leimattiin roskaväeksi. Niin lähellä me olemme entistä aikaa emmekä meinaa jaksaa vaikuttaa asioihin, vaikka meillä on siihen suurella vaivalla saatu oikeus.
http://itsenaisyys100.fi/naisten-ja-miesten-aanioikeus-toteutui-suomessa-taysimittaisesti-ensimmaisena-maailmassa/
Kommentit
Lähetä kommentti