Tarina neulemekosta

Syksypuolella inspiroiduin ja sain päähäni alkaa kutomaan villapaitaa. Etsin ohjeita ja yritin lukea niitä, mutta ne tuntuivat vaikeilta. Tilasin langat ja ostin puikot. Tajusin, että minun olisi pitänyt ostaa myös pitkät puikot, eikä vain pitkiä pyöröpuikkoja. Aattelin, että ihan sama. Hylkäsin ohjeen, jota aijoin käyttää ja otin toisesta ohjeesta idean. Loin silmukoita pyöröpuikoille ja päätin, että teen neuleen suljettuna neuleena. Ongelmana oli, että en tiennyt kuinka monta silmukkaa tarvitsen. Laskin silmukoita neulepaidasta ja totesin että ihan sikana. Muutaman kerran jouduin purkamaan ja aloittamaan alusta. Sitten tajusin, että voin ottaa yhdestä ohjeesta silmukkamäärän, koska siinä käytettiin samaa lankaa.

Loin silmukoita lopulta 230 ja ajattelin että jos  neule ei sovi käytän sitä kaulurina. Kudoin oikein nurin -  neuletta ja jossain välissä vaihdoin pelkäksi oikeaksi. Se oli liian tylsää ja aloin pelkäämään  että paidasta tulisi liian pieni, joten purin ja päätin tehdä koko helahoidon oikein nurin -  neuletta.
Joulunaikana testasin paitaa tätin pyynnöstä. Paita sopi hyvin. Päätin tehdä pitkän paidan, koska lankaa tuntui olevan. Kun mallailin kuinka pitkän halusin täti huudahti "tuohan on jo mekko!" Niin minä aloin tekemään neulemekkoa.

Sain myös tädiltä vinkkejä miten hihat tehtäisiin ja yhdistettäisiin neuleeseen. Sekä miten kaula-aukko tehtäisiin. Totesin, että minun kannattaisi etsiä siihen apuja neuleohjeista. En koskaan kuitenkaan kääntynyt ohjeiden puoleen, vaan menin tädin vinkeillä ja siltä mikä tuntu milloinkin sopivalta.

Tulihan siitä  lopulta ihan neulemekon näköinen.