Onko paluuta paperiversioihin
Nykyään lehdet luetaan netissä. Lisäksi yhteydenpito pankkeihin ja Kelaan tapahtuu netin valityksellä. Me teemme netissä ostoksia nettikaupoista, hoidamme palautukset ja reklamaatiot sekä yleensä ottaen maksamme laskut. Jos emme jotain tiedä, otamme puhelimen käteen ja googletamme.
Kysyin kerran meidän äidiltä, että mitä ennen kännykkäaikaa tehtiin bussia odottaessa. Sain vastaukseksi sen minkä arvelinkin eli istuttiin, ihmeteltiin ja ehkä juteltiinkin.
Minä olen tietyllä tapaa semmonen vanhoja aikoja haikaileva ihminen. Se tuntuu välillä hassulta, koska en ole kuitenkaan elänyt niitä vanhoja aikoja. Haikailen esimerkiksi sitä, että olisi kyläkouluja ja suurin osa ihmisistä asuisi maalla. En kuitenkaan haikaile sitä, että palkkapäivänä pitäisi kokoontua pankkiin maksamaan laskuja tai suunnistaa paperisen kartan avulla. Lisäksi on mukavaa, että on niin hyvä julkinen liikenne kaupungeissa.
Olen miettinyt, että hiipuuko netin käyttö peleineen ja eri somekanavineen vielä jonain päivänä. Kyllästytäänkö jossain vaiheessa räpläämään älypuhelinta ja nostetaankin katse luurista ja aletaan jutella ympärillä oleville ihmisille. Yipäätään kyllästytään siihen, että pitäisi olla aina tavoitettavissa ja kertoa someen missä on ja mitä tekee. Luulen, että ihmisten ahdistus somen luomista ulkonäpaineista ja muista paineista, ajaa ihmiset pikkuhiljaa vähentämään somen käyttöä.
Huomaan itsekin, että varsinkin väsyneenä, räplään vain puhelinta. Sitten tajuan kuinka paljon sain aikaa menemään ihan hukkaan. En haluaisi olla ihminen, joka tulee kylään somettamaan kaikille muille paitsi kyläpaikan väelle. Enkä haluaisi, että lähipiirin lapset muistaisivat minut aikuisena semmoisena, joka vain aina sometti eikä ollut läsnä.
Mutta ne vanhat kunnon paperiversiot voisi lukea ilman kännykkään vilkaisemista, eikä aina ajautuisi googlettamaan jotain päätöntä ja selaamaan Instagramia.
Kysyin kerran meidän äidiltä, että mitä ennen kännykkäaikaa tehtiin bussia odottaessa. Sain vastaukseksi sen minkä arvelinkin eli istuttiin, ihmeteltiin ja ehkä juteltiinkin.
Minä olen tietyllä tapaa semmonen vanhoja aikoja haikaileva ihminen. Se tuntuu välillä hassulta, koska en ole kuitenkaan elänyt niitä vanhoja aikoja. Haikailen esimerkiksi sitä, että olisi kyläkouluja ja suurin osa ihmisistä asuisi maalla. En kuitenkaan haikaile sitä, että palkkapäivänä pitäisi kokoontua pankkiin maksamaan laskuja tai suunnistaa paperisen kartan avulla. Lisäksi on mukavaa, että on niin hyvä julkinen liikenne kaupungeissa.
Olen miettinyt, että hiipuuko netin käyttö peleineen ja eri somekanavineen vielä jonain päivänä. Kyllästytäänkö jossain vaiheessa räpläämään älypuhelinta ja nostetaankin katse luurista ja aletaan jutella ympärillä oleville ihmisille. Yipäätään kyllästytään siihen, että pitäisi olla aina tavoitettavissa ja kertoa someen missä on ja mitä tekee. Luulen, että ihmisten ahdistus somen luomista ulkonäpaineista ja muista paineista, ajaa ihmiset pikkuhiljaa vähentämään somen käyttöä.
Huomaan itsekin, että varsinkin väsyneenä, räplään vain puhelinta. Sitten tajuan kuinka paljon sain aikaa menemään ihan hukkaan. En haluaisi olla ihminen, joka tulee kylään somettamaan kaikille muille paitsi kyläpaikan väelle. Enkä haluaisi, että lähipiirin lapset muistaisivat minut aikuisena semmoisena, joka vain aina sometti eikä ollut läsnä.
Mutta ne vanhat kunnon paperiversiot voisi lukea ilman kännykkään vilkaisemista, eikä aina ajautuisi googlettamaan jotain päätöntä ja selaamaan Instagramia.
Kommentit
Lähetä kommentti