Paljon on vettä virrannut Oulujoessa

Siitä, kun edellisen kerran olen tänne mitään kirjoittanut, on vierähtänyt tovi. Viime aikoina elämä on muuttunut.

Maaliskuussa aloitin työt ja toukokuussa valmistuin insinööriksi. Kun aloitin työt, edellisellä viikolla papan luona hiihin järven jäällä. Sitten tuli kesä ja luonto kukki. Kesä vaihtui syksyksi, joka oli yllätys ylätys kiva syksy. En ole syysihminen, mutta tänä vuonna syksy tuntui armolliselta. Ruska-aika oli pitkä, syksy oli lämmin ja minusta tuntui ihanalta käpertyä aktiivisen kesän jälkeen iltaisin sohvalle.

Viime keväänä maailma avautui koronapandemian jälkeen. Yhtäkkiä huomasin, että elämä on ihanaa kun saa mennä ja tulla lähes normaalisti. Kevättä varjosti sotauutiset ja hintojen nousu. Nykyään kaupassa joutuu yhä enemmän miettimään mitä voi ostaa. Lisäksi polttoaineen nousu on horjuttanut mielenrauhaani. 

Nyt odotan, että tulisi kunnolla lunta ja pääsisi hiihtämään. Toivottavasti se ei jää pelkäksi unelmaksi.

Tällä hetkellä olen töissä ja mietin mitä tekisin isona.