Pintaa syvemmälle
Viime aikoina huomiotani on herätänyt pinnallisuus, joka huokuu somesta ja mediasta. Tuntuu, että Instagram on mennyt aivan pilalle. Ainakin minulle pomppaavat kuvat julkisilta tileiltä, joita en edes seuraa, ovat pinnallisuuden multihuipentumia. Instagram pursuaa salikuvia ja kuvia, joissa malli on asettunut niin, että lihakset ja kehonmuodot tulevat varmasti esille.
Minua on myös koskettanut kuvat lapsista, raskaana olevista naisista ja vastasynnyttäneistä. En edes halua tietää mitä taaperot sanovat teini-iässä, kun saavat tietää, että heistä on pikkulapsiajoilta kuvia julkisesti nähtävillä. Itse muistan ajan, jolloin minua hävetti jo se, että tiesin jonkun katsovan kotivideoita. Yhdessä videossa pompin pomppupallolla tai irvistelen, koska en jaksanut olla valokuvauksellinen. Luulen, että en ole ainut, jolla on tälläisiä muistoja. Mielelestäni vanhempien pitäisi miettiä vähän tarkemmin millaisia kuvia jakavat pienokaisistaan vai jakavatko ollenkaan. Hyvällä tarkoituksella jaetut kuvat voivat aiheuttaa paljon harmia, kun joutuvat penkkaripäivänä koulun seinälle tai ennen presidentinvaaleja lehteen, kun suureksi kasvanut pienokainen on kipuamassa Presidentin asemaan.
Pinnallisuus räjähtää silmille kuvista, joissa on vastakkain vauvamasu ja raskauskiloista vapautettu maha. Tulee tunne, että on kokonaan unohdettu tärkein. Pitäisikö muka vastasynnyttäneenä väsymyksen vallassa ja uuden elämäntilanteen haasteiden edessä murehtia miten saa lihaksikkaan ja timmin vartalon takaisin. Itselle kyseisiä kuvia katsoessa käy sääliksi vauvaa, koska on selvää, että timmin vartalon saamiseksi on täytynyt nähdä paljon vaivaa ja käyttää aikaa. Onhan niitä kuvia tietenkin saatettu muokata, ja pidättää hengitystä kuvaa otettaessa.
Niskakarvat pystyyn sai kommentti: "olisimpa itsekkin yhtä kauniina synnärillä!" Kommetti oli kirjoitettu kuvaan, jossa oli sängyssä makoileva nainen onnellisena vauva kainalossa sairaalavaatteet päällä. Voisin kysyä kommentoijalta, että mistä lähtien synnytyslaitoksella vietetty aika on ollut missikilpailu tai miksi siellä pitäsi olla kauniina. Jos olet mennyt voimiesi äärirajoille ponnistaessa uutta ihmistä maailmaan ja olet kenties revennyt ja niin edelleen, miksi sinun pitäisi olla kaunis sen jälkeen. En itse oikeasti tiedä synnytyksestä mitään, koska en ole äiti, mutta, media on pitänyt huolen minunkin "valistamisesta". Eiköhän pitäisi keskittyä toipumaan rasituksesta, eikä lastata itseä kauneusihanteilla.
Täytyy vielä mainita tietynlainen lehdistö, joka uutisoi laihdutuskikkoja. Ihmiset olisivat paljon onnellisempia ilman niitä. Jos tänään on vallalla ajatus, että porkkana lihottaa ja huomenna taas maitotuotteet lihottavat, pitäisikö meidän alkaa järsimään hiekkaa lihomisen pelossa. Eikö kuitenkin olisi hyödyllisempää kuunnella omaa kehoa ja syödä sen mukaan.
Me ei olla kissoja - meillä on vain yksi elämä. Nauttikaame siitä!
Minua on myös koskettanut kuvat lapsista, raskaana olevista naisista ja vastasynnyttäneistä. En edes halua tietää mitä taaperot sanovat teini-iässä, kun saavat tietää, että heistä on pikkulapsiajoilta kuvia julkisesti nähtävillä. Itse muistan ajan, jolloin minua hävetti jo se, että tiesin jonkun katsovan kotivideoita. Yhdessä videossa pompin pomppupallolla tai irvistelen, koska en jaksanut olla valokuvauksellinen. Luulen, että en ole ainut, jolla on tälläisiä muistoja. Mielelestäni vanhempien pitäisi miettiä vähän tarkemmin millaisia kuvia jakavat pienokaisistaan vai jakavatko ollenkaan. Hyvällä tarkoituksella jaetut kuvat voivat aiheuttaa paljon harmia, kun joutuvat penkkaripäivänä koulun seinälle tai ennen presidentinvaaleja lehteen, kun suureksi kasvanut pienokainen on kipuamassa Presidentin asemaan.
Pinnallisuus räjähtää silmille kuvista, joissa on vastakkain vauvamasu ja raskauskiloista vapautettu maha. Tulee tunne, että on kokonaan unohdettu tärkein. Pitäisikö muka vastasynnyttäneenä väsymyksen vallassa ja uuden elämäntilanteen haasteiden edessä murehtia miten saa lihaksikkaan ja timmin vartalon takaisin. Itselle kyseisiä kuvia katsoessa käy sääliksi vauvaa, koska on selvää, että timmin vartalon saamiseksi on täytynyt nähdä paljon vaivaa ja käyttää aikaa. Onhan niitä kuvia tietenkin saatettu muokata, ja pidättää hengitystä kuvaa otettaessa.
Niskakarvat pystyyn sai kommentti: "olisimpa itsekkin yhtä kauniina synnärillä!" Kommetti oli kirjoitettu kuvaan, jossa oli sängyssä makoileva nainen onnellisena vauva kainalossa sairaalavaatteet päällä. Voisin kysyä kommentoijalta, että mistä lähtien synnytyslaitoksella vietetty aika on ollut missikilpailu tai miksi siellä pitäsi olla kauniina. Jos olet mennyt voimiesi äärirajoille ponnistaessa uutta ihmistä maailmaan ja olet kenties revennyt ja niin edelleen, miksi sinun pitäisi olla kaunis sen jälkeen. En itse oikeasti tiedä synnytyksestä mitään, koska en ole äiti, mutta, media on pitänyt huolen minunkin "valistamisesta". Eiköhän pitäisi keskittyä toipumaan rasituksesta, eikä lastata itseä kauneusihanteilla.
Täytyy vielä mainita tietynlainen lehdistö, joka uutisoi laihdutuskikkoja. Ihmiset olisivat paljon onnellisempia ilman niitä. Jos tänään on vallalla ajatus, että porkkana lihottaa ja huomenna taas maitotuotteet lihottavat, pitäisikö meidän alkaa järsimään hiekkaa lihomisen pelossa. Eikö kuitenkin olisi hyödyllisempää kuunnella omaa kehoa ja syödä sen mukaan.
Me ei olla kissoja - meillä on vain yksi elämä. Nauttikaame siitä!
Kommentit
Lähetä kommentti