Anteeksi kun

Anteeksi, kun koti on sotkuinen. Anteeksi, kun hiukseni ovat likaiset. Anteeksi, kun minulla on tämmöiset rönttävaatteet päällä.

Olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota youtubettajiin, jotka pahoittelevat videon alussa hiustensa asentoa tai meikkiä. Monesti olen vasta siinä vaiheessa kiinnittänyt asiaan huomiota. Tai jos olen kiinnittänyt aikaisemmin, huomio on ollut positiivista.

Ulkonäön miettiminen on toki lähellä minua. Olen kuitenkin herännyt pohtimaan onko omasta ulkonäöstä huomauttelu tai anteeksi pyytäminen hyödyllistä, koska monesti toinen ihminen ei ole kiinnittänyt huomiota. Kun huomauttaa omasta läsähtäneestä kampauksesta tai kuluneesta paidasta, toinen ihminen huomaa "epäkohdan", jota ei muuten huomaisi.

Koti on sotkuinen ja vieraita on tulossa. Ei ole kuitenkaan aikaa ja motivaatiota siivota kämppää sisustuslehtien luoman illuusion mukaiseksi. Mikä neuvoksi? Kerää pahimmat roskat ja vaikka tiskaa tiskit - jos on aikaa ja kiinnostusta. Sotkuisen asunnon sotkusta anteeksi pyyteleminen ei ole järkevää, koska kaikilla on joskus sotkuista, päätät itse kotisi siivosta ja kyläilijä saa painua hornantuuttiin jos häntä ei kiinnosta kyläilyssä muu kuin toisten kotitalouden huollon kauhistelu. Sitä paitsi sinä olet todennäköisesti ainoa, joka huomaa jokaisen pölypalleron ja tahran.

Monesti omasta ulkonäöstä huomauttelu vaientaa äänen omassa päässä, joka tulkuttaa "epäkohdasta". Huomauttamisen sijaan voisi kokeilla unohtaa asian. Jos unohtaminen ei onnistu, asialle kannattaa tehdä jotain.