Eroon krääsästä
Vaatekaappi pursuaa vaatteita, mutta koskaan ei ole mitään päälle pantavaa. Vaatekaapissa on vaatteita, joita käyttää velvollisuudentunnosta eikä halusta. Jos vaatekaapin pölläyttää, löytyy vaatteita, joiden olemassaoloa ei enää muistanut.
Pienempänä minulla ei ollut kauheasti vaatteita. Ei ollut varaa ostaa. Kun vaatteet kävivät pieniksi, ne annettiin toiselle sisarukselle. Nykyään ostan itse vaatteeni, enkä yllätys yllätys enää kasva paitsi leveyssuunnassa. Olen päässyt täyden vaatekaapin makuun, enkä olisi enää niin varma onko se tavoiteltavaa.
Vaatteet on aina ollut intohimoni. Kun olin pieni, äiti tilasi minulle Elloksen kuvaston, että voisin ihailla vaatteita. Kun menimme isoon markettiin, menin testaamaan naisten korkokenkiä. Kun meille tuli kylään naisia, menin testaamaan niiden kenkiä. Anteeksi!
Kun vaatteet eivät ole koskaan tulleet sormia napsauttamalla, olen oppinut niiden maksavan paljon. Vaatteisiin ihan oikeasti saa palamaan paljon rahaa niin halutessaan. Minulla on ollut kauan sellainen tapa, että olen pelastanut toisen sisaruksen hylkäämät vaatteet käyttämällä niitä itse. Seuraamuksena olen käyttänyt vaatteita, joista en niin kauheasti tykkää, ja unohtanut lempivaatteet kaappiin.
Nykyään olen kiinnittänyt huomiota vaatekaappini epämiellyttäviin asukkaisiin. Olen pitänyt neuvottelun itseni kanssa, pakannut vaatteet muovipusseihin ja toivottanut niille hyvästit UFF:n keräyspisteellä.
Vaatekapin sisältö määrätään vaateostoksilla. 20-vuotiaana aloin kiinnittämään huomiota vaatemateriaaleihin. Huomasin, että monet hienot vaatteet täytyy jättää kauppaan huonolaatuisen materiaalin takia. Lohduttavaa on, että nämä vaatteet eivät ole kauan hienoja. Muutaman pesun jälkeen ne ovat nyppiintyneitä ja muodottomia.
Olen tarkka vaatteiden hinnasta. En suostu ostamaan kallista. Olen huomannut, että esimerkiksi puuvillapaitoja saa ihan kohtuullisella hinnalla. Jos ostaa hyvälaatuisia vaatteita, säästää pitkän sentin, koska vaatteita voi käyttää monta vuotta. Jos vaatekaupassa tuntuu, ettei vaatetta jaksa käyttää kauan, vaate on syytä jättää kauppaan.
Kaupoissa on paljon huonolaatuista materiaaleista tehtyjä vaatteita. Jotkut vaatteet ovat jo nyppiintyneitä kaupassa! Joidenkin vaatteiden saumat menevät vinoon muutaman pesukerran jälkeen. Tämä johtuu siitä, että vaatetehtaat säästävät kangasta ja ompelevat vaatteita kangaspaloista, jotka eivät ole tietyille vaatteille parhaita vaihtoehtoja.
Miten vaatekaupat ja -tehtaat saataisiin uskomaan, että me ei haluta ostaa lumppuja. Vastaus on vaatimalla kunnon vaatteita lumppujen sijaan. Jos kaikki jättävät nyppiintyvät vaatteet kauppaan, kauppa ei enää tilaa niitä myytäväksi. Näin vaatetehtaat joutuvat muuttamaan käytäntöjään.
Pienillä korjauslikkeillä saa ajan kanssa muutettua vaatekaapin sellaiseksi, että vaatekriisit ovat historiaa. Vaatteet ovat iso osa elämää, joten turhasta krääsästä eroon pääseminen parantaa elämänlaatua.
Pienempänä minulla ei ollut kauheasti vaatteita. Ei ollut varaa ostaa. Kun vaatteet kävivät pieniksi, ne annettiin toiselle sisarukselle. Nykyään ostan itse vaatteeni, enkä yllätys yllätys enää kasva paitsi leveyssuunnassa. Olen päässyt täyden vaatekaapin makuun, enkä olisi enää niin varma onko se tavoiteltavaa.
Vaatteet on aina ollut intohimoni. Kun olin pieni, äiti tilasi minulle Elloksen kuvaston, että voisin ihailla vaatteita. Kun menimme isoon markettiin, menin testaamaan naisten korkokenkiä. Kun meille tuli kylään naisia, menin testaamaan niiden kenkiä. Anteeksi!
Kun vaatteet eivät ole koskaan tulleet sormia napsauttamalla, olen oppinut niiden maksavan paljon. Vaatteisiin ihan oikeasti saa palamaan paljon rahaa niin halutessaan. Minulla on ollut kauan sellainen tapa, että olen pelastanut toisen sisaruksen hylkäämät vaatteet käyttämällä niitä itse. Seuraamuksena olen käyttänyt vaatteita, joista en niin kauheasti tykkää, ja unohtanut lempivaatteet kaappiin.
Nykyään olen kiinnittänyt huomiota vaatekaappini epämiellyttäviin asukkaisiin. Olen pitänyt neuvottelun itseni kanssa, pakannut vaatteet muovipusseihin ja toivottanut niille hyvästit UFF:n keräyspisteellä.
Vaatekapin sisältö määrätään vaateostoksilla. 20-vuotiaana aloin kiinnittämään huomiota vaatemateriaaleihin. Huomasin, että monet hienot vaatteet täytyy jättää kauppaan huonolaatuisen materiaalin takia. Lohduttavaa on, että nämä vaatteet eivät ole kauan hienoja. Muutaman pesun jälkeen ne ovat nyppiintyneitä ja muodottomia.
Olen tarkka vaatteiden hinnasta. En suostu ostamaan kallista. Olen huomannut, että esimerkiksi puuvillapaitoja saa ihan kohtuullisella hinnalla. Jos ostaa hyvälaatuisia vaatteita, säästää pitkän sentin, koska vaatteita voi käyttää monta vuotta. Jos vaatekaupassa tuntuu, ettei vaatetta jaksa käyttää kauan, vaate on syytä jättää kauppaan.
Kaupoissa on paljon huonolaatuista materiaaleista tehtyjä vaatteita. Jotkut vaatteet ovat jo nyppiintyneitä kaupassa! Joidenkin vaatteiden saumat menevät vinoon muutaman pesukerran jälkeen. Tämä johtuu siitä, että vaatetehtaat säästävät kangasta ja ompelevat vaatteita kangaspaloista, jotka eivät ole tietyille vaatteille parhaita vaihtoehtoja.
Miten vaatekaupat ja -tehtaat saataisiin uskomaan, että me ei haluta ostaa lumppuja. Vastaus on vaatimalla kunnon vaatteita lumppujen sijaan. Jos kaikki jättävät nyppiintyvät vaatteet kauppaan, kauppa ei enää tilaa niitä myytäväksi. Näin vaatetehtaat joutuvat muuttamaan käytäntöjään.
Pienillä korjauslikkeillä saa ajan kanssa muutettua vaatekaapin sellaiseksi, että vaatekriisit ovat historiaa. Vaatteet ovat iso osa elämää, joten turhasta krääsästä eroon pääseminen parantaa elämänlaatua.
Kommentit
Lähetä kommentti