Opettajan lapsi
Toinen vanhemmistani on ollut opettajana koko minun elämäni ajan. Olen kasvanut opettajan lapsena ja kokenut maailman niiden silmälasien läpi, jotka opettajan lapselle laitetaan syntyessään.
En ole ollut mikään huippu koulussa. Olen saanut joistakin aineista tosi heikkoja arvosanoja. Oikeastaan vasta yläasteella koulunkäyntini asettui jotenkin hyvällä tavalla uomiinsa ja minun arvosanat nousivat. Voin kumota sen, että kaikki opettajien lapset olisivat hyviä koulussa.
Opettajan lapsena täytyy käyttäytyä hyvin koulussa tai muuten saa kuulla kunniansa. Vanhempi tietää tasan tarkkaan miltä opettajasta tuntuu, jos oppilas tekee kyseisellä tavalla. Jos on opettajan lapsi, vanhempi ei puolustele "meidän lapset eivät tee niin", koska tietää että kun niskan kääntää niin lapsi on pahanteossa. Opettajavanhemman suusta voi myös kuulla "mitä sinä teit ensin" kun selität jotain erittäin "aukotonta" tarinaa.
Koska olemme ihmisiä, ei opettajatkaan hyväksy kaikkien kollegoidensa toimintaa. Voit saada ymmärrystä, vaikka kritisoisit vanhempasi työkaverin toimintaa. Asian kääntöpuolella on se, että vanhempi saa uuden perspektiivin oman työkaverinsa toimintaan, kun kerrot oppilaan näkökulman.
Opettajan lapsen koulu ei jää kouluun. Opettajavanhempi pitää huolen, että lapsi saa kuulla koulujuttua vielä kotonakin. Opettajan lapsi saa kuulla marginaalien tärkeydestä, kun vetäisee kotitehtäviä tehdessä marginaalit vapaalla kädellä.
Opettajavanhempi tarjoaa lapsilleen pitkät lomat. Valitettavasti opettajavanhempi tarjoaa myös paljon vapaapäiviä, jolloin ei osallistu lastensa elämään, koska korjaa kokeita. Opettajanvanhemman perheen itsenäisyyspäivä, äitienpäivä ja vappu menevät ihan helposti niin että muu perhe tekee jotain mitä omalla paikkakunnalla voi ja vanhempi korjaa kokeita.
Opettajana olo on tosi stressaavaa. Opettajan stressi saattaa purkautua vasta juhannuksena, vaikka silloin olisi ollut jo kuukausi lomaa. Stressin purkautumisen voi havaita niin, että opettajavanhemmalla on vuosisadan flunssa, kun muut viettävät pää kolmantena jalkana juhannusta.
Jos opettajavanhempasi on töissä samassa koulussa kuin sinä oppilaana, tuo se myös eräänlaisia etuja ja haittoja. Haittapuolia on se, että varsinkin yläasteikäisenä häpeää vanhempaansa yli kaiken. Muistan vieläkin sen kuumotuksen, kun oma vanhempani piti sijaistunnin luokalleni, vaikka hän on käsitykseni mukaan pidetty opettaja. Myös oman vanhemman pitämät aamunavaukset olisivat voineet jäädä välistä, vaikka niissä ei ollut mitään vikaa. Etuja esiintyy kiusaamistapauksissa. Jos sinua tai jotakin muuta kiusataan, voit jäyniä tilanteen niin vanhempasi kanssa, että vanhempasi puhuu kollegalleen, jolle asia kuuluu, ja kollega tekee kiusaamiselle jotain. Sinun ei tarvitse mennä itse kertomaan opettajalle, että jotakin kiusataan. Vanhemmalla on auktoriteetti asemaa, kun tuntee opettajan, jonka tunnilla kyseinen konflikti on tapahtunut. Vanhempi ja toinen opettaja keskustelee asiasta ja yhtäkkiä tilanne ratkeaa, vaikka et tehnyt "mitään".
Opettajan lapsi voi kokea sitä,että kaverit eivät uskalla tulla kylään, koska tulevat samalla opettajalle kylään. Tilannetta helpottaa tietenkin se, jos kaveri ei ole vanhemman oppilas tai hän tuntee vanhemman ennen kuin mieltää vanhemman opettajakseen. Jos joku vanhempani oppilas uskalsi tulla kylään ensimmäistä kertaa silloin kuin oli jo oppilas, kunnioitan vielä tänäkin päivänä suuresti moista rohkeutta.
Ylioppilasjuhliin saapuu opettajia. Voi sitä kuumotuksen tunnetta, kun tiesin että entisen kouluni rehtori tulee omiin juhliini. Onneksi niistä pönötyksistä on selvitty!
Opettajan lapsi sanoo jossain kohdassa elämäänsä, että ei ala koskaan opettajaksi. Yllättävän moni lyö kuitenkin päänsä jossain vaiheessa ja hakeutuu opettajankoulutukseen. Näin sukupolvien ketju on valmis ja yhä useampi lapsi saa kokea opettajan lapsena olemisen ihanuuuden ja kamaluuden. Omalla kohdallani ketju mahtaa katketa ja mahdolliset tulevat lapseni saattavat kuulla koulujuttujen sijasta raksajuttuja.
Ps. Nämä asiat ovat kuitenkin vain minun kokemuksiani. Opettajia on yhtä monenlaista kuin opettajaakin. Eivätkä he missään nimessä ole Jumalasta seuraavia.
En ole ollut mikään huippu koulussa. Olen saanut joistakin aineista tosi heikkoja arvosanoja. Oikeastaan vasta yläasteella koulunkäyntini asettui jotenkin hyvällä tavalla uomiinsa ja minun arvosanat nousivat. Voin kumota sen, että kaikki opettajien lapset olisivat hyviä koulussa.
Opettajan lapsena täytyy käyttäytyä hyvin koulussa tai muuten saa kuulla kunniansa. Vanhempi tietää tasan tarkkaan miltä opettajasta tuntuu, jos oppilas tekee kyseisellä tavalla. Jos on opettajan lapsi, vanhempi ei puolustele "meidän lapset eivät tee niin", koska tietää että kun niskan kääntää niin lapsi on pahanteossa. Opettajavanhemman suusta voi myös kuulla "mitä sinä teit ensin" kun selität jotain erittäin "aukotonta" tarinaa.
Koska olemme ihmisiä, ei opettajatkaan hyväksy kaikkien kollegoidensa toimintaa. Voit saada ymmärrystä, vaikka kritisoisit vanhempasi työkaverin toimintaa. Asian kääntöpuolella on se, että vanhempi saa uuden perspektiivin oman työkaverinsa toimintaan, kun kerrot oppilaan näkökulman.
Opettajan lapsen koulu ei jää kouluun. Opettajavanhempi pitää huolen, että lapsi saa kuulla koulujuttua vielä kotonakin. Opettajan lapsi saa kuulla marginaalien tärkeydestä, kun vetäisee kotitehtäviä tehdessä marginaalit vapaalla kädellä.
Opettajavanhempi tarjoaa lapsilleen pitkät lomat. Valitettavasti opettajavanhempi tarjoaa myös paljon vapaapäiviä, jolloin ei osallistu lastensa elämään, koska korjaa kokeita. Opettajanvanhemman perheen itsenäisyyspäivä, äitienpäivä ja vappu menevät ihan helposti niin että muu perhe tekee jotain mitä omalla paikkakunnalla voi ja vanhempi korjaa kokeita.
Opettajana olo on tosi stressaavaa. Opettajan stressi saattaa purkautua vasta juhannuksena, vaikka silloin olisi ollut jo kuukausi lomaa. Stressin purkautumisen voi havaita niin, että opettajavanhemmalla on vuosisadan flunssa, kun muut viettävät pää kolmantena jalkana juhannusta.
Jos opettajavanhempasi on töissä samassa koulussa kuin sinä oppilaana, tuo se myös eräänlaisia etuja ja haittoja. Haittapuolia on se, että varsinkin yläasteikäisenä häpeää vanhempaansa yli kaiken. Muistan vieläkin sen kuumotuksen, kun oma vanhempani piti sijaistunnin luokalleni, vaikka hän on käsitykseni mukaan pidetty opettaja. Myös oman vanhemman pitämät aamunavaukset olisivat voineet jäädä välistä, vaikka niissä ei ollut mitään vikaa. Etuja esiintyy kiusaamistapauksissa. Jos sinua tai jotakin muuta kiusataan, voit jäyniä tilanteen niin vanhempasi kanssa, että vanhempasi puhuu kollegalleen, jolle asia kuuluu, ja kollega tekee kiusaamiselle jotain. Sinun ei tarvitse mennä itse kertomaan opettajalle, että jotakin kiusataan. Vanhemmalla on auktoriteetti asemaa, kun tuntee opettajan, jonka tunnilla kyseinen konflikti on tapahtunut. Vanhempi ja toinen opettaja keskustelee asiasta ja yhtäkkiä tilanne ratkeaa, vaikka et tehnyt "mitään".
Opettajan lapsi voi kokea sitä,että kaverit eivät uskalla tulla kylään, koska tulevat samalla opettajalle kylään. Tilannetta helpottaa tietenkin se, jos kaveri ei ole vanhemman oppilas tai hän tuntee vanhemman ennen kuin mieltää vanhemman opettajakseen. Jos joku vanhempani oppilas uskalsi tulla kylään ensimmäistä kertaa silloin kuin oli jo oppilas, kunnioitan vielä tänäkin päivänä suuresti moista rohkeutta.
Ylioppilasjuhliin saapuu opettajia. Voi sitä kuumotuksen tunnetta, kun tiesin että entisen kouluni rehtori tulee omiin juhliini. Onneksi niistä pönötyksistä on selvitty!
Opettajan lapsi sanoo jossain kohdassa elämäänsä, että ei ala koskaan opettajaksi. Yllättävän moni lyö kuitenkin päänsä jossain vaiheessa ja hakeutuu opettajankoulutukseen. Näin sukupolvien ketju on valmis ja yhä useampi lapsi saa kokea opettajan lapsena olemisen ihanuuuden ja kamaluuden. Omalla kohdallani ketju mahtaa katketa ja mahdolliset tulevat lapseni saattavat kuulla koulujuttujen sijasta raksajuttuja.
Ps. Nämä asiat ovat kuitenkin vain minun kokemuksiani. Opettajia on yhtä monenlaista kuin opettajaakin. Eivätkä he missään nimessä ole Jumalasta seuraavia.
Kommentit
Lähetä kommentti