Valon lapsi

Hengitän syvään ja haistelen kevään tuoksua. Maantuoksu vie minut jonnekin kauas. Jonnekin, missä ei kulje bussit tiuhaan ja tiet täyty ruuhkista. Jonnekin, jossa päivitellään maailmanmenoa naapurien kesken ja vilkaistaan ikkunasta ulos, kun joku kulkee talon ohi.

Kesätuuli puhaltaa lempeästi ja välillä vähemmän lempeästi. Se saa hiukset sotkeentuman ja pakkaantumaan suun eteen. On vaikeaa syödä jäätelöä, kun kutrit on kokoajan suussa. Kesäyöllä juoppo nukkuu puistonpenkillä ja pyöräilen ohi vaivihkaa. Nautin kesästä, mutta en millään jaksaisi herätä aamuisin töihin. Ajattelen ehkä joskus minäkin saan vaan nauttia kesästä. Niin kuin sillon lapsena, kun loma alkoi kesäkuun alussa ja loppui elokuun alussa. Tajuan, ettei sitä aikaa tule. Etsin sopua itseni kanssa, että ehkä minulla joskus kuitenkin on aikaa lomailla. Tajuan tulleeni vanhaksi, kun haaveilen omasta kasvimaasta.

Syksy tulee. Lehdet kellastuu ja illat pimenee. Koulut alkavat. Lehdet kirjoittavat selviytymisohjeita syksyyn. Kuulen, että elokuu on alunperin kesäkuukausi. Enää ei niin paljon ärsytä Suomen lyhyt kesä. Kohta jo täytyykin kaivaa neuleet esille. Harmittelen lähestyvää synkkää ajanjaksoa, jolloin liikkuminen ja kaikki muu unohtuu, eikä jaksa kuin nukkua.  Sitten muistan kuinka tykkään kynttilöistä. Ehkä minä selviän.