Silloin oli hienoa se

Eilen katsoin minulle tuntemattoman ihmisen paitaa ja ajattelin, että vähän aikaa sitten se olisi ollut aivan järkyttävä. Se nimittäin toi mieleen äidin ja isän nuoruuskuvat. 

Kun olin pieni, äiti osti minulle kirpparilta mustat pillifarkut. Sillon oli se aika, kun housun lahkeiden tuli olla leveitä. Minusta pillifarkkujen lahkeet oli tosi rumat enkä laittanut päälle niitä housuja minne vain.

Kun olin ala-asteen ylimmillä luokilla, pillifarkut tulivat muotiin. Ne oli niin kireitä, että oli vaikea pukea päälle. Muistan, kun sanoin äidille, että en enää koskaan käytä muita kuin pillifarkkuja. Äiti vähän ihmetteli sen onnistumista, koska omistin vain yhdet pillifarkut.

Sovitin ystävien häitä edeltävässä vaatekriisissä äidin vaatekaapissa löytynyttä samettista jakkua, jota äiti käytti suunnilleen samaan aikaan, kun minä ensimmäisiä pillifarkkujani. Jakku ei sopinut mekkoon, mutta oli muuten jotenki kivan näkönen ja olonen. Tänään bongasin sen tyylisen jakun tyylibloggarin kuvasta. 

Alkoi tekemään mieli äidin vaatekaapille.