Uskottava naisena
Luin niinkin yllättävästä lehdestä kuin Pirkasta haastattelun kolmen sukupolven naisista. Nuorin heistä kiteytti ajatuksensa hyvin. Hän toi esille, että naisen pitäisi pystyä olemaan uskottava naisena, eikä sen takia tarvitse muuttua miesmäiseksi. Naisten pitäisi pystyä olemaan hassuja ja lämpimiä, vaikka olisivatkin uskottavia.
Kolmen sukupolven aikana Suomi on muuttunut sodan aikaisesta Suomesta uudelleen rakentamisen kautta nykysuomeksi. Vaikka isot mullistukset muuuttavat maailmaa myös yhden ihmiset teoilla on merkitystä. Yhden ihmiset teot nimittäin liittyvät yhteen suurten mullistusten kanssa ja tulevat osaksi suurta kokonaisuutta.
Pirkka-lehden artikkelissa kolmen naisen kautta käydään läpi Suomen kehitystä. Nuorin, 28-vuotias Laura, on kuntosaliyrittäjä, joka muutti nuorena pois Helsingistä isovanhempiensa naapuriin ja kävi lukion. Myöhemmin hän perusti kuntosalin. Lapsi palasi sinne, mistä äiti lähti maailmalle.
Laura on sukunsa ensimmäinen yrittäjä, joka ei pelkää tehdä asioita eri tavalla kuin muut. Päättäväisyyttä on tarvittu, kun työpaikka on luotu itse.
Lauran äiti Riitta sai elää lapsuuden maalla, mutta muutti kotikonnuiltaan mahdollisuuuksien perässä. Hän on sukupolvea, joille annettiin paljon mahdollisuuksia verrattuna vanhempiin. Esimerkiksi lukiokoulutuksesta tuli mahdollisen tavalliselle työläisperheen lapselle.
Seuraavat lausahdukset ovat 1950-luvulla syntyneen Riitan suusta.
"Vanhempani taisivat olla silmät pyöreinä, että mihin se tyttö meni. Kun sanoimme hyvästejä Seinäjoen rautatieasemalla, kukaan meistä ei tiennyt, koska seuraavan kerran tapaamme tai edes vaihdamme kuulumisia. Vanhemmillani ei ollut käsitystä siitä, millaiseen maailmaan olin astumassa."
"Minulla on ollut hyvä tuuri siinä, ettei sukuni ensimmäisenä oleminen ole tarkoittanut vastahankaan menemistä. Kasvoin turvallisessa elämänpiirissä, jossa ajatuksena oli, että kaikki on mahdollista. Siksi en koskaan oppinut epäilemään tai vähättelemään itseäni."
"Minun sukupolvelleni yhteiskunta oli muuttunut niin, että moni asia, mikä vanhemmilleni oli mahdotonta, oli minulle mahdollista. Olisi ollut hölmöä jättää tilaisuus käyttämättä."
Vaikka 1950-luvulla kasvanut Riitta murskasi monta estettä, sota-ajan elänyt Liisa-äitikin uskalsi toimia.
"Hän kuuluu sukupolveen, joka ei ole tottunut nostamaan yksilöitä esiin. Pesäeroa vanhempiin on tehty hiljaa, kuin villasukat jaloissa. Sukunsa ensimmäisiä on silti tarvittu. Liisa oli isosiskonsa kanssa sukunsa ensimmäinen nainen, joka meni kodin ulkopuolelle töihin."
Nuorin neljän sukupolven ketjusta on Ella-vauva, jonka tulevaisuutta äiti ei ole suunnitellut. Äidin toivomus on kuitenkin se, että tulevaisuudessa naisia ei nähtäisi työelämässä sukupuolen kautta. Tällä hän tarkoittaa sitä, että naisten palkkaamisessa ei nostettaisi esille mahdollisia tulevia äitiyslomia.
Ella- vauvan ja Liisa-isoäidin elämä tulee olemaan erilainen. Yhteistä on ainakin se, että omalla osaltaan kummatkin muuttavat maailmaa.
https://www.pirkka.fi/artikkeli/sukuni-ensimmainen
Kolmen sukupolven aikana Suomi on muuttunut sodan aikaisesta Suomesta uudelleen rakentamisen kautta nykysuomeksi. Vaikka isot mullistukset muuuttavat maailmaa myös yhden ihmiset teoilla on merkitystä. Yhden ihmiset teot nimittäin liittyvät yhteen suurten mullistusten kanssa ja tulevat osaksi suurta kokonaisuutta.
Pirkka-lehden artikkelissa kolmen naisen kautta käydään läpi Suomen kehitystä. Nuorin, 28-vuotias Laura, on kuntosaliyrittäjä, joka muutti nuorena pois Helsingistä isovanhempiensa naapuriin ja kävi lukion. Myöhemmin hän perusti kuntosalin. Lapsi palasi sinne, mistä äiti lähti maailmalle.
Laura on sukunsa ensimmäinen yrittäjä, joka ei pelkää tehdä asioita eri tavalla kuin muut. Päättäväisyyttä on tarvittu, kun työpaikka on luotu itse.
Lauran äiti Riitta sai elää lapsuuden maalla, mutta muutti kotikonnuiltaan mahdollisuuuksien perässä. Hän on sukupolvea, joille annettiin paljon mahdollisuuksia verrattuna vanhempiin. Esimerkiksi lukiokoulutuksesta tuli mahdollisen tavalliselle työläisperheen lapselle.
Seuraavat lausahdukset ovat 1950-luvulla syntyneen Riitan suusta.
"Vanhempani taisivat olla silmät pyöreinä, että mihin se tyttö meni. Kun sanoimme hyvästejä Seinäjoen rautatieasemalla, kukaan meistä ei tiennyt, koska seuraavan kerran tapaamme tai edes vaihdamme kuulumisia. Vanhemmillani ei ollut käsitystä siitä, millaiseen maailmaan olin astumassa."
"Minulla on ollut hyvä tuuri siinä, ettei sukuni ensimmäisenä oleminen ole tarkoittanut vastahankaan menemistä. Kasvoin turvallisessa elämänpiirissä, jossa ajatuksena oli, että kaikki on mahdollista. Siksi en koskaan oppinut epäilemään tai vähättelemään itseäni."
"Minun sukupolvelleni yhteiskunta oli muuttunut niin, että moni asia, mikä vanhemmilleni oli mahdotonta, oli minulle mahdollista. Olisi ollut hölmöä jättää tilaisuus käyttämättä."
Vaikka 1950-luvulla kasvanut Riitta murskasi monta estettä, sota-ajan elänyt Liisa-äitikin uskalsi toimia.
"Hän kuuluu sukupolveen, joka ei ole tottunut nostamaan yksilöitä esiin. Pesäeroa vanhempiin on tehty hiljaa, kuin villasukat jaloissa. Sukunsa ensimmäisiä on silti tarvittu. Liisa oli isosiskonsa kanssa sukunsa ensimmäinen nainen, joka meni kodin ulkopuolelle töihin."
Nuorin neljän sukupolven ketjusta on Ella-vauva, jonka tulevaisuutta äiti ei ole suunnitellut. Äidin toivomus on kuitenkin se, että tulevaisuudessa naisia ei nähtäisi työelämässä sukupuolen kautta. Tällä hän tarkoittaa sitä, että naisten palkkaamisessa ei nostettaisi esille mahdollisia tulevia äitiyslomia.
Ella- vauvan ja Liisa-isoäidin elämä tulee olemaan erilainen. Yhteistä on ainakin se, että omalla osaltaan kummatkin muuttavat maailmaa.
https://www.pirkka.fi/artikkeli/sukuni-ensimmainen
Kommentit
Lähetä kommentti